Läski läski läski :(

Tänään on ollut nimensä mukainen läski päivä. En tiedä, mutta sd:n päätyttyä en ole päässyt takaisin kelkkaan kunnolla ja mieli on ollut aika maassa. Sitä mietin, että kun hieman saa tulettaa onnistumistaan, heti sen jälkeen alat sabotoida itseäsi? Onko väärin onnistua? Onko väärin jos MINÄ onnistun? Vai onko mulla vaan hiilarit sekoittaneet pään vai menkat tulossa?

Eilen tein reippaan pyöräily lenkin ja tänäänkin. Yritys oli kova, en muista olenko kertonut koskaan tästä mun pyöräily kirouksesta? No nyt ainakin kerron. Ostin viime vuonna siis pyörän, en ole koskenutkaan pyörään tätä ennen yli 10 vuoteen? Viime vuonna jaksoin ajaa max. 10 km yhtä soittoa. Nälkä kasvaa syödessä ja tänä vuonna myin pyörän pois ja ostin uuden, etu jousitetun hybridi pyörän jossa on vaihteita vaikka muille jakaa ja satula on niin kapea, että se peittyy ahterin alle. Toki tällä uudella on hyvä polkea, varsinkin kun kotiseutuni on aika mäkistä ja hiekkaista. Mutta nykyään siis pyöräreissulla aina sattuu ja tapahtuu ja yleensä vielä sen negatiivisessa mielessä. Milloin housut repeää, milloin paksut jalat hankautuu pikalukkoa vasten, milloin alapää hiertyy rikki, milloin satula laskee itsestään alas? Ja KAIKKI tämä siksi että olen niin LIHAVA. Painan siis niin paljon, että kunnon hyvällä pyörällä ajaminen on vaikeaa. Paljon muitakin asioita tapahtuu koska olen lihava. Kuten se, että kerran lentokoneessa en saanut vyötä kiinni ja pöydät ei laskeudu eteen kun maha ottaa kiinni.

Ainakaan ennen tuota tämän päivän pyörälenkkiä ei helpottanut yhtään katsoa kuvia vuosien varrelta. Miksi olen uhrannut näin monta vuotta lihavuudelle ja epä normaalille elämälle? Nyt se saa olla loppu, ei enää ikinä. Olen tuhlannut lihavuudelle liian monta vuotta parisuhteestani. Onneksi minulla on niin rakas tuki ja turva, tänään hän lohdutti kun olin väsynyt ja maassa pyöräilyn jälkeen. Hän on kannustanut minua liikkumaan. Vihdoin haluan elää ja todeta ettei jalat ole niin paksut, että housut repeää sen takia, haluan myös juosta niin ettei läskit lopsu ympäri kehoa. Taas tiedän miksi teen ja yritän, miksi käyn salilla, miksi joka ikinen hikipisara on vuodatettu.

Tänään kun jalat hapotti, housut olivat ratki ja itku poskella, soittimeen tuli mahtava biisi ja silloin ajattelin, nyt mua ei lannista enää koskaan mikään.

" Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä,
jippikayjei-jei sä tsiikaat voittajaa.

Tää on oikeille voittajille,
oman elämänsä sankareille

Voiton tahdon silmistä nään,
tahdonvoimaa täynnä pää

Tää on rakkautta, hulluutta, draivii,
melkein kaiken ton se vaatii

Myös kyyneleitä, verta ja hikee
joskus vannomista Herran nimeen

Tää on niille jotka antaa kaiken
Rocky Balboa eye of the tiger

jotka tekevät enemmän kuin lupaa,
vaikka tulis välillä lunta tupaan.

Et voi kelaa et se tulis noin vaan,
pitää olla valmis uhrautumaan

Vaikka hopeatkin jaetaan, 
vain voittajat muistetaan

Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä
Jippikayjei-jei sä tsiikaat voittajaa."