Muita ärsyttää

Olen huomannut tämän elämäntapa remontin aikana yllättävää lähipiiristä. Ennen tätä projektia laihduin-lihoin-laihduin-lihoin holtittomasti, sekään ei tuntunut olevan ongelma, mutta nyt, kaverit taitaa huomata, että olen tosissaan. Ei tuu enää kutsua minnekkään, ei pidetä yhteyttä ja kettuillaan päin naamaa! Ethän sä nyt voi tuota varmaan syödä ku oot tollanen karppaaja tai ei kannata hulluna urheilla, ei se näy sussa kuitenkaan. Kummasti olen viime aikoina saanut kavereiden osalta aika paljon paskaa niskaan. Jotekin olen haalinut itselleni kaveri piiriin sellaisia ihmisiä, jotka haukkuvat toisiaan, ovat negatiivisia ja todella kademielisiä. Miksi? Kuvastaako se minun entistä elämää paremmin? Miksi en enää halua olla heidän seurassaan tai oikeastaan en jaksa kuulla sitä ainaista valitusta ja pahan puhumista.

Äitini huomautti minulle viime viikolla, että minusta on tullut todella positiivinen ja iloinen viimeisen vuoden aikana, myönnän kyllä, että ennen olin todella kademielinen, miksi muilla on mutta mulla ei? Nykyään olen todella onnellinen jos joku saa esimerkiksi painoaan pois..ei se ole minulta pois päin vastoin!

Pienenä minulle monet "kaverit" sanoivat minua manneksi, mutiaiseksi/mulatiksi ties vaikka millä nimillä, koska olen luonnostani tumma ja minulla on paksut mustat luonnonkiharat. Olen kuitenkin täysin suomalainen ja pienenä itkin usein kun muut kiusasivat. Nykyään olen ymmärtänyt, että tämä eksoottinen ulkonäköni on osa minua ja that's it! Koulussa ylä-asteella olin usein vanhempien poikien seurassa, olen koko ikäni tottunut olemaan poikien kanssa veljieni takia. Kerran joku oli kirjoittanut ysiluokalla ollessani koulun seinään, että olen huora, tää tuntui silloin kamalalta, mutta onneksi oli pojat tukena ja turvana ja siitä selvittiin. Kummallisesti olen aina kerännyt kavereiksi sellaisia tyyppejä jotka valehtelevat, tekevät ohareita, olen ollut liian sinisilmäinen ja tarkemmin ajateltuna minua onyritetty käyttää hyväksikin, esimerkiksi yritetty maksattaa mulla baarireissuja ja bensarahoja yms. Luulevat, että olen erityisen rikas, koska asun omakotitalossa ja olen matkustellut paljon, olen silti tarkka rahoistani ja säästän mielellään. Tämä työttömänä tehty 2 viikon lomareissu taisi olla viimeinen niitti? Mun tuskiin tarvii edes selittää kuinka kauan säästin rahaa tähän reissuun, myin vanhoja isoksi jääneitä vaatteita. En käy baareissa juomassa, enkä shoppaile hulluna, autoa käytän vain hätätapauksessa.

Tämä purkautuminen johtuu nyt siitä, että minun piti tavata kavereitani reissun jälkeen, soiteltiin ja he lupasivat soitella kun viikonloppu koittaa, ei ole kuulunut vieläkään. Sen sijaan he ovat tällä hetkellä baarissa ja jep, ei tullut kutsua, eikä näköjään kelpaa tuliaisetkaan.

Toisaalta tämä tuo uskoa lisää tähän projektiin, perhana, minähän teen tämän ja näytän hyvältä pian! Onhan minulla onneksi rakastava perhe tukena ja saahan sitä aina uusia ystäviä. Kiitos blogi, tänne voi aika hyvin purkaa sydäntään kun siltä tuntuu.

p.s Vai olenko itse muuttunut niin paljon, että kuvittelen kaiken? Oloni tuntuu kuitenkin parhaimmalta kuin koskaan.