Vitutus maximus

Nyt ollut blogi ihan retuperällä jo ainakin viikon, sain juuri ja tähän päivään koottua itseni edellisviikon harmistuksesta, kunnes tänään mukavasti taas jälleen potti räjähti.

Asun siis pienessä kaupungissa ja isompaan ruokakauppaan täältä tulee n. 30 km. Siellä usein käyn sitten yhdessä äitini kanssa ostokset tekemässä kerralla seuraavaksi viikoksi. Satuin sitten törmäämään entiseen työkaveriin( n. 5 vuotta sitten viimeksi nähty). Hän näki kärryn, jossa oli äitini ja minun ostokset ja ei mitenkään hirvittävän paljon edes vielä ollut sitä tavaraa hän tuumasi,että ohhoh, onpa paljon tavaraa..no siinä sitten yritäppä selitellä, tuli tunne, että se ajatteli, että toi läski punttaa ne varmaan ite. Kuulin sen mutisevan, että noin paljon limsaakin ( itsellä 3 light spriteä ja äidillä 2 fanta zeroa). No ei siinä vielä mitään, menin katsomaan oluita miehelle illaksi, ja otin muutmaan tarjous oluen, tää kotka kulkee ohitse ja tuumaa, oluessa on aika paljon kaloreita...

NO menin sitten ottamaan irtokarkkeja huomiselle kummipojan synttäreille, joku tuli yhtäkkiä ja puristu mua takapuolesta, no tää saatanan sama kotka sieltä kuiskas, että älä ota enempää, tuu pois jo sieltä, toi sun kärry on jo ihan täysi! EIKÖ TÖRKEYDELLÄ OLE MITÄÄN RAJAA??? Huvittavaa tässä sinäällään on että tämä naakka on itse pullea ja aika pöhöttyneen näköinen. Meinasin purskahtaa itkuun sitten autoon pääsiessä kun kerroin äidilleni mitä tämä nainen tuumasi, onneksi mulla on maailman ihanin äiti joka lohduttaa mua.

Mulla on laihtuminen nyt tyssännyt, ei onneksi ole tullut paljoa kiloja lisääkään, mutta jotenkin olo on ollut ihan lyöty. En tiedä johtuuko hormooneista, aikaisemminhan talvella taisin kertoa, että kun stressaan mulle tulee kuukautishäiriöitä ja taas niitä on. Korjailen tilannetta hormooneilla ja en tiedä saako se mun olotilan näin mustaksi? Ei töitä löydy, eikä myöskään innostavaa opiskelu paikkaa? Koko ajan peilistä mua katsoo joku muu, en koskaan ennen nähnyt itseäni lihavana kunnes nyt, oikein oksettaa. En oikein nyt tiedä mitä tehdä, varsinkin nyt kun olen saanut jo kiloja pois aikasta hyvin, nyt tulee noita mollauksia ja paskaa sataa lumen lailla. Kiitos ja kumarrus, nyt lähden kokoamaan itseäni ja ensi viikolla yritän olla valoisampi.

p.s Nyt muistan miksi en halua ikinä palata työhöni jota tein, naisvaltainen ala ja mulle on juuri sattunut ne kaksi ilkeää paikkaa joka sai mut työuupumuksen partaalle.