torstai 12. syyskuuta 2013

Lomalla!

Huomenna lennetään lämpöiseen! Arvaatteko minne? Kaksi viikkoa olen siis poissa blogin ääreltä, ja toivottavasti palannut levänneenä :)


Joko arvasitte? ;)


maanantai 9. syyskuuta 2013

Kuulumisia ja ruokakuvia :)

Heippa hei taas pitkästä aikaa, jotenkin täällä rintamalla ollaan oltu niin väsyksissä ja horroksessa. Painon hallinta on ollut vaikeaa ja kuitenkin sitä herkuttelua on tullut tehtyä liikaa, yksi hyvä puoli tässä kaikessa on kuitenkin... En ole lihonut, mutta en pahemmin laihtunutkaan. Enää muutama päivä ja tää valas on rannalla lämpimässä, siellä rentoudutaan ja kahden viikon päästä tullaan takaisin intoa puhkuen...

Kaikesta ruokailusta ja nuiveasta olosta huolimatta olen treenannnut salilla suht raskasta treeniä. Syke alueitanikin olen koetellut varsinkin pyöräillessä :)


Nauriscurry ja paneroitu hälsans kök pihvi( ei kannata ostaa, totesin juuri) 
Nauris curry:
Nauriita
Sipulia
Tomaattia
Valkosipulia
Kurkumaa
Korianteria
Jeeraa eli juustokuminaa
Chiliä jauheena
Öljyä paistamiseen
Ensin pannulle mausteet ja paahda niistä tuoksut esille.. lisää öljy ja kuullota sipulia ja valkosipulia tovi pannulla. Lisää mukaan kuutioitu nauris ja kuullota pari minuuttia lisää. Lisää pannulle vettä ja keitä nauriit kypsäksi, lisää tomaatit ja anna porista muutama minuutti. Nauti :) 


Punajuuri sosekeitto, näkkileipä rouhetta ja raejuustoa.


Nutana kasvispyöryköitä,raejuustoa ja porkkanaraastetta.

Tajusin muuten, että nyt on jotenkin mennyt paljon soijavalmisteita. Onkohan sitä turvallista nauttia noin suurissa määrin? Siitäkin kun nykyään ollaan montaa mieltä...

maanantai 2. syyskuuta 2013

Täysin epäonnistunut viime viikko ja eilisen itkut.

Viime viikko meni miten meni, herkutelle enemmän ja vähemmän. Onneksi painoa ei noussut kuin 100 g. Jotenkin hirmu väsynyt koko laihdutukseen ja kaikkeen muuhunkin, ei yhtään parantanut oloa, kun sain vanhoja ja isoksi jääneitä housuja myydä eteenpäin, housun ostajat tuumasi " voisit tuoda lisää näitä vaatteita mulle, voin ostaa kun ollaan niin samankokoisia", silloin pääsi hieman kyyneliä, en tiedä olenko oikeasti noin lihava kuin he ja näkeekö kaikki minut yhtä lihavana, vai valehteleeko oma peilini tai pääkoppani ja mikä ihme minua vaivaa, onko kaikkea aina verrattava johonkin ja tuleeko minusta muutoksen myötä millainen?? Tästä pääsin kuitenkin yli. Mutta eilen tuli viimeinen niitti...Olen eräällä nettikirppiksellä myynyt vaatteita, ja eräs tälläinen puolituttava laittoi viestiä kun oli huomannut minut tuolta ryhmästä "olisiko sulla mulle mitään myymistä, tarviisin housuja koosta 54-60, ja paitoja myös, ajattelin, että sulla vois olla kun samankokoisii ollaan". Tämän jälkeen sain hysteerisen itku kohtauksen, hetken kuluttua vastasin kuitenkin asiallisesti, että olen myynyt kaikki housut jotka ovat kokoa 50/52,  yhdet 48 housut ovat myymättä, sillä mahdun nykyään 46 kokoon. Silloin taas itku alkoi ryöppyämään, näkeekö ihmiset mut tosiaan noin lihavana edelleen tai ennen? Tästä aiheesta on todella vaikeaa kirjoittaa, ja mua itkettää nytkin. Tämä oli ehkä viimeinen herätys siitä mitä en halua olla, enää koskaan. Ei millään pahalla näitä ihmisiä kohtaan, mutta nämä ovat minun ajatuksiani ja olen aika järkyttynyt juuri nyt.



Tämä päivä mennyt hyvin sd:n 5 viikon ohjelman mukaan, tätä olisi vielä pari viikkoa edessä, jonka jälkeen olen lomalla 2 viikkoa ja lähden matkalle. Matkan jälkeen alkaa sd extra ja sitä mennään seuraavat kuusi viikkoa, jonka jälkeen, jos olotila sallii, alkaa sd alusta.



Mä olen tullut nyt siihen pisteeseen, että treenien tulisi nousta teholtaan huomattavasti. Nykyään saan oikeasti alkaa tekemään työtä, että syke nousee 130 saatika sitten 160. Sykemittari viikko toisensa jälkeen pyytää nostamaan tehoja, kun ennen taas pyyti ottamaan iisimmin. Tässä se kunnon nousu varmaan huomataan. Tänään sitten päätin käydä uimassa, siellä tuli kauhottua 45 minuttia aika korkealla sykkeellä ja sitä ihmettelin kuinka nopeasti ja köykäisesti pääsin uimaan ja jaksoin hyvin. Siitä sitten kotiin syömään jälleen mun herkkuruokaa, färs bolognesea. Ruuan jälkeen taas tuo eilinen episodi alkoi leijumaan mun ajatuksissa ja siitä sisuuntuneena hyppäsin pyörän selkään, poljin kovimmalla vastuksella mäkistä maasto 40 minuutin ajan. Mittari ilmoittikin max. suorituskyvyn nousevan. Nyt sitten kevyttä iltapalaa rahkan muodossa ja huomenna on päivä uusi. Toivottavasti parempi sellainen. Nyt tarvittaisiin sitä kilokaupalla sitä ihanaa motivaatiota.