keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

minä täällä moi!

Heippa pitkästä aikaa!! on ollut viimeiset pari viikkoa todella hiljaista täällä blogissa, ihan syystäkin. En ole lopettanut tätä projektia, enkä sortunutkaan. Syy huonoon ulos antiin löytyy hirvittävästä työputkesta ja ainoastaan yhden päivän vapaista siellä välissä. Nyt muistan miksi vihaan tätä työtä ja haluan sieltä pois. En ole ollut vasta kuin muutaman kuukauden ja olen jo todella stressaantunut. Pian onneksi jo helpottaa ja koulu alkaa. Työ on jonkun verran fyysistä, jaloillani seison koko päivän. Henkisesti työ on rankempaa ja koko ajan on paljon muistamista ja huolehtimista. Yhden vapaa päivän koittaessa olen niin puhki, että teen ruuat viikoksi eteenpäin kun sama homma jatkuu. Yleensä vuorotkin vaihtelevat suuresti, voi olla, että teen 5 päivää seuraavalla syklillä aamu ( 7-16 ), ilta ( 12-21), aamu ( 6-15), ilta ( 13-22 ) ja välivuoro ( 8-17). Tälläinen raavaminen vuorojen välillä on todella raskasta. Nyt on ollut 2 vapaata ja kyllä sen tarpeessa olenkin ollut.
1,5 tunnin kävely lenkki alkoi tälläisillä maisemilla

Mun superdieetti lähenee jo kovasti loppuaan. Nyt on 4 viikko menossa ja vielä kaksi jäljellä. Tää on mennyt hyvin ja kesällä tuntuu olevan jotenkin helpompaa tämä dieettaaminen. Mansikoita, grillattavaa... keveitä salaatteja, nam! Mä oon muuten aina ollut tosi epäluuloinen kesäkurpitsaa kohtaan. Sosekeitossa se menee ja pieneksi hakattuna (kypsennettynä) mutta ei oikein muuten eikä varsinkaan raakana. Mutta nyt sitten kokeilin kesäkurpitsa lasagnea ja nolona täytyy myöntää, että se oli ehdottomasti parasta dieetti ruokaa ikinä! Isälleni olen tehnyt jauhelihasta useita kertoja kylläkin... Nyt tuolla odottaakin kaksi isoa kotimaista kesäkurpitsaa, jospa lasagne uudelleen tulille :) Olisiko teillä kellään heittää mitään hyvää reseptiä kesäkurpitsasta? Miten te syötte yleensä kesäkurpitsanne?



Puuhun oli iskenyt salama varmaankin viime myrskyn aikoihin

Mun mies on riskannut mua jo useita viikkoja käymään tässä paikkakunnallani olevaan luontopolulle ja näköalatornille, eilen sitten päätin suostua, ajattelin, että pääsen helpommailla kun lähden nyt sitten siellä käymään. Keli oli lämmin ja hyttysiä ja paarmoja piisasi. Ensin kävelimme metsässä polkua pitkin tänne näköala vuorelle, kohtuu raskas nousua oli. Siellä sitten se torni odottikin ja korkeahan tuo oli. 17 metriä!! Kyllä minua pelotti nousta nuo 77 askelmaa ylös, kun torni tuntui natisevan ja huojuvan. Ylös meno vielä sujui vaivatta ja ajattelin koko ajan miten hyvää se tekee pakaroilleni. Pois tuleminen olikin jännempi juttu, kapeat portaa, huojuminen ja lievä pakokauhu. Selvittiin kuitenkin ja matka jatkui. Lakseuduttiin toista kautta jyrkkää alamäkeä pitkin ja reidet lievästi hapotti reissun jälkeen. Kaiken kaikkiaan tuli käveltyä 1 h 30 minuuttia + 77 askelmaa ylös ja alas. Mustikoita kerättiin muutama kourallinen ohimennen. Kiva oli reissu ja uni maistui mukavasti kyllä reissun jälkeen.

Pian alkoi ylämäki kuitenkin

Mukavasti sai sykkeen ylös tuolla loivasti nousevalla pitkällä ylämäellä

Tuollainen revitty kanto säikäytti minut ensin, luulin karhuksi :D


Liikuntaa olen harrastanut aika vaihtelevasti. Enemmän aerobista kuin lihaskuntoa. Pyöräilyä, lenkkeilyä, spinningiä ja noin kerran viikkon olen käynyt salilla. Tarkoitus lisätä liikuntaa heti, kun nää työt alkaa olemaan lopuillaan ja koulu alkaa...



Tämä jättiläinen, 17 metriä korkea, 77 rappusta ylös asti. 
Näkymät olivat huikeat


Näin muuten toiss viikonloppuna, kun olin baarissa selvinpäin, erään miehen, joka on laihduttanut 50 kiloa. Hän katseli mua pitkään ja tuumasi, että vitsit, että näytät hyvältä, tuumaili vaan, että jos näin jatkuu olen melkoinen pakkaus vuoden päästä :) Pisti hymyilyttämään, sain jotenkin ihanasti tsemppiä ja rohkaisua häneltä, hän kuitenkin tietää mitä koen läpi tällä hetkellä. Samaisena iltana, kuulin monelta mies puoleiselta henkilöltä, että miten olen laihtunut. Oon ollu ihan fiiliksissä, eli laihtuminen alkaa näkyä!!! Kukaan naispuoleinen ei kommentuinut asiaa mitenkään...

Mustikat olivat isoja sekä mehukkaita


Mun puolen vuoden pt projekti on ohitse. Viralliseksi tulokseksi heidän puntarin mukaan tuli - 17 kiloa. Tyytyväinen olen. Tuli tarjous, että jatkanko samaisen pt:n kanssa. Musta tuntuu, että en jatka. Tämän pt:n kiinnostus tuntui lopahtavan maaliskuun jälkeen ja jotenkin jäi sellainen olo, ettei häntä kiinnostunut. Tuntui myös siltä, että jotenkin mun tulos olisi ollut huono. 90 % kuitenkin menin ohjelman läpi, ja se mikä pätee toiseen, ei päse välttämättä minuun. Harmittaa kuitenkin, kun on tätä massaa, että olisi saanut hiukan enemmän lähteä. Suurin pudottaja ryhmässä oli pudottanut 35 kiloa, joka oli mieletöntä!


Alas kävely tuntui kyllä pakaroissa ja reisissä, kävelimme tornilta pois päin eri reittiä.

Olen nyt kirjoittanut tätä päivitystä kaksi päivää, joka kerta kun yritän julkaista tai lisätä kuvaa, ohjelma menee tilttiin. Eli nyt rämpytän tätä niin kauan, että saan julkaistua tämän. Nyt mulla alkaa huomenissa taas 5 päivän työputki, just tolla paskalla aamu-ilta-aamu-ilta-aamu kombolla. Perään heti yksi vapaa. Sitten alkaa viimeiset pari viikkoa rutistusta ja sitten ahkerana koulun penkille. Syyskuulla odottaa ihana kreikan matka! :)

Nähdään taas pian! :)

P.S en tiedä mikä tätä laitetta vaivaa, kaikki kuvat ovat sekaisin siellä täällä ja osaa ei edes näy, nyt en jaksa kuitenkaan perehtyä tähän enempää, joten saanee kelvata :D


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pian täällä taas!

Heippa! Nyt on ollut todella kiirusta töiden osalta ja bloggaaminen on jäänyt. Ihan pian kuitenkin palaan linjoille, kunnes tämä kauhea työputki helpottaa. Mulla on jonossa niin paljon juttuja, että hirvittää ihan :D

Mulla menee hyvin. SD:n kolmas viikko käynnissä ja tuloksi on tullut. Tänä aamuna vaaka näytti 104,7. Katsotaan mitä näyttää sitten loppuviikosta viralliseen punnitukseen.

Palataan ihan pian takaisin! :)

pian tulossa mitä näillä tapahtui...