Täällä on ollut mukavat paukku pakkaset, mulle riittää muutama kerta vuodessa, nyt saisi vaan tulla pikku kerros lunta ja sitten pysyä pikkupakkasissa, se olisi vallan mainiota. Nyt tänä vuonna tosin tilanne on ihan eri, edellis vuosina jouduimme lämmittämään talon kattilaa jopa 2 kertaa päivässä kylmällä kelillä. Nyt on ihana maalämpö ja takkatuli riittää vallan mainiosti.
Odotan siis innolla perjantaita, jolloin ryhmävalmennus alkaa. Silloin liikutaan yhdessä ja on luvassa ensimmäinen punnitus. Tää tulee hyvään saumaan, koska jotenkaan en ole saanut itseäni kerättyä ja tää homma karkaa ihan reisille. Tänäänkin mulla oli aika työkkäriin, söin ennen sinne menoa tietysti aamupalan ja lounaaksi hernekeittoa ja työkkärin jälken vaapuin kauppaan. Siellä se joku piru istui mun olalle ja heitti mun kärryyn sipsiä ja levyn suklaata, ai miksi? No siksi tietysti että sipsit maksoivat vaan 1 euron ja suklaakin vain 1,30 cent. PRKLL!! Mun äitini oli mukana, yleensä molemmat toppuutellaan toista,että älä osta, mutta nyt molemmat sokaistuivat ja äitikin osti kilokaupalla sitä perkeleen halpaa karkkia. Ei mun äidillä ole paino ongelmaa, tietysti hän haluaa löysät pois, mutta eniten pelottaa isän puolesta, jolle maistuu ne herkut yhtä paljon kun mulle. Kotiin tultuani hirmuinen nälkä, söin sitten pakastimesta kananmuna kastiketta ja keitin potut..eihän ne riittänyt ja mätin sen pikku pussin sipsiä päälle, vähän toistakin makua ja suklaata kunnes mun olo oli sietämätön, Mitä tekee laardi? Heittää loput herkut takkatulen sekaan, ettei piru pääse riivaamaan enempää. Tää on tosi kumma jutta tää mun ja herkkujen suhde.. Jouluisia herkkuja kaapissa vaikka kuinka, ei tee mieli niitä sieltä. Mutta auta armias herkut kaupassa ja ukko iltavuorossa?????
Mutta jääköön tää tähän. Tästähän noustaan, ainoastaan ylöspäin. Aloitan melko todennäköisesti koulun ensi kesän jälkeen ja oon jätte tyytyväinen, mitä nyt on tullu mieleen, että entä jos en tätäkään halua/osaa.. onko musta yrittäjäksi jos töitä ei muuten heti löydä?? Nyt yritetään valaa sitä uskoa tähän elämään ja otetaan riskejä, enhän ikuisesti voi kotiinkaan jäädä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti