En voi väittää, etteikö olisi sattumaa tai perimää tämä sairaanloinen lihavuus. Se on täysin ruokavalion ja liikkumattomuuden syytä.
Pienenä harrastin liikuntaa paljon, ratsastusta, lenkkeilyä, hiihtoa, salibandyä, uimista, urheilusukellusta, jalkapalloa ja ainakin pesäpalloa myös, miksi nämä harrastukset jäi ja tilalle tuli ylenpalttinen syöminen? Muistan kuinka jo ala-asteella ostin salaa sipsiä kaupasta ja söin niin ettei kukaan muu huomaa.
Ylä asteella painon jo paljon, mutta en vielä ihan liikaa. Poikaystävä tuli kuvioihin mukaan 16- vuotiaana, ja jo 17- vuotiaana muutimme yhteen, 18- vuotiaana alkoi järkyttävä lihominen. Uskon, että tähän oli osa syynä se, että olin masentunut( ei koskaan diagnosoitu) ja kukaan ei ollut enää kontroiloimassa syömisiäni. Tällöin vaaka näytti jo yli 100 kg.
Viime vuosina olen laihduttanut useita kymmeniä kiloja, jotka ovat tulleet korkojen kanssa takaisin. Useimmiten VLCD- valmisteilla. Painoa saa tällä tavoin paljon lyhyessä ajassa pois, mutta sitten yksitaka pakki ja homma on sitten siinä. Nyt olen kuitenkin vuoden päivät syönyt todella terveellisesti ellei herkkuja lasketa. Siis perusruoka on terveellistä ja en ylensyö sitä.
Tässä minun ruokavalioni ennen.
Aamiainen: n. klo 10- 12 ei mitään
Välipala: n. 12-14 ei mitään
Lounas n. 14-16 sipsipussi/karkkipussi
Päivällinen: Makarooni ja ketsuppia iso lautasellinen
Iltapala. Suklaata/leipää/sipsiä
Olen siis kasvissyöjä ja proteiinin saanti oli minulle hepreaa vielä kaksi vuotta sitten. Eikö näytä kamalalle tuo minun ruokavalioni ennen? Ei ihme, että neiti on LÄSKI! Miksi kukaan on voinut tehdä itselleen tuollaista? Peilistä on katsonut kauan jo aivan vieraan olion piirteet, ei peili pitkään edes kertonut, että olen liian lihava.
N. parisen vuotta sitten kuitenkin tapahtui pieni käännekohta, muutimme rakentamaamme omakotitaloon ja jotenkin peilistä katsoi läski otus jota en tunnistanut. Silloin aloin pikkuhiljaa tajuamaan, että olen sairaalloisen lihava. Nyt huomaan jälleen kun olen lihonut, liikunta on hankalempaa ja hengästyttää, pelkään, että joudun pian ottamaan verenpaine lääkityksen ja diabetes uhkaa, suvussa rasitteena molempia. Onneksi kuitenkaan lääkkeitä en ole tarvinnut, VIELÄ! Nyt on aika muuttua ja alkaa oikeasti rakastamaan itseään.
Pahoittelut sekavasta tekstistä, mutta nyt se on kirjoitettu julkiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti